Nairobi ja pari sanaa liikenteestä

Safari siis päättyi meidän osalta Nairobiin, Kenian pääkaupunkiin. Halusimme jäädä yöksi nauttimaan Nairobin tunnelmasta, koska seuraava kerta olisi vasta juuri ennen lähtöä kotiin (jos ei nyt mitään ihmeellistä sattuisi.

Lintujen pesä, johon mennään alakautta

Olimme päättäneet etsiä itse huoneen. Safarin järjestäjä oli kuitenkin hyvin innokas järjestämään meille huonetta jotta olemme varmasti turvassa. No, ei meitäkään kovin naurattanut ajatus lähteä neljän miljoonan asukkaan kaupungista etsimään vain jostakin huonetta. Saimme siis koko vlopun tarjouksia joista päätimme yhteen mennä tutustumaan. Ja joo. Puolella siitä hinnasta mutä ajattelimme maksaa, saimme täydellisen huoneen jossa voisi laukkuja säilyttää melko turvallisin mielin.

Onneksi näin sillä safarilta paluun ja pimeän tulon välissä jäi vain neljä tuntia aikaa shoppailulle. Sillä kukaan, etenkään vaaleatukkainen nainen ei halua liikkua keniassa pimeän jälkeen, eikä varsinkaan Nairobissa.

Eka kfc ikinä

Emme tietenkään löytäneet mitään turistialuetta, eli siis postikortteja tai korvakoruja. Niin. Keniassa ei tunneta käsitettä postikortti. En ole nähnyt vielä yhtään ja on etsitty.

Lisäksi oluen ostaminen on tehty mahdottomaksi. Olisin siis ostanut yhden hotellihuoneeseen ja syönyt poppareita. Alkoholi säännös täällä menee jotenkin niin, että on tietyt kellonajat joilloin saa ostaa. Kaupoissa ei myydä (yhden kaupan sisällä olen nähnyt aidatun alueen omalla kassalla varustettu) vaan lähes ainoa keino on löytää kadulta kioski, joka myy alkoholia. Ja näitä "kioskeja" tai luukkuja ei ole joka nurkalla. Yhden näimme, mutta sen ynpärillä oli liikaa epäilyttävää väkeä, joten päätimme että hotellin aulabaari saa luvan kelvata.

Tusker ja Snap

Hotellin ravintolasta sai. Törmäsimme myös brittiläiseen mieheen, joka on asunut ikänsä afrikassa. Hän kertoili vahvalla brittiaksentillaan elämäntarinansa ja joi liian monta tuskeria. Hauska veikko.

Seuraavana päivänä lähdimme takaisin kohti kapsabethia. Matka on yli 300km ja tiesimme että matkassa menee noin 6h, joten päädyimme menemään matatuhun klo 9, jotta meillä olisi 9tuntia aikaa ennen kuin tulee pimeää. Olimme ainoat matkustajat. Sitten siihen tuli yksi lisää. Ja puolen tunnin päästä yksi lisää. 10.30 kun puuttui vielä 4 matkustajaa, alkoi tuntua epätoivoiselle. 11.30 ja edelleen puuttui 4 matkustajaa. Matatuhan ei siis lähde liikkeelle ennen kuin se on täysi. 12sta taisi joku näkeä raivostuneen ilmeeni ja tuli kertomaan, että sisäänheittäjä autolle tuli vasta nyt töihin ja volaa, matatu oli 5 minuutissa täynnä. Uskomatonta!

Tää tie on vähän rauhallisempi, mut tää onkin baratonista

Matka oli pitkä, ja hirveä. Täytyy yrittää jossain kohti ladata pieni video liikenteestä, mutta kuvitellaan. Miljoona autoa, huono asvaltti, ei nopeusrajoituksia, ei liikennevaloja, ohi on päästävä myös kaarteessa, töyssyjä kilometrin välein, ohi on päästävä, rekkoja, hiaceja, henkilöautoja, mopoja, tööttäyksiä. Kun puoley matkastaa joutuu pitämään silmät kiinni, kun ei tiedä tuleeko sieltä kaarteesta auto kun oma lähtee ohittamaan. Hui. Mutta hengissä selvittiin.

Tällä tiellä oli apinoita, mut tää olikin rift walley.

Niin, ja oltiin vasta pimeällä kapsabetissa. Siitä sitten vierestä mopon kyytiin, pomppusta hiekkatietä ja perille baratoniin. Onneksi on menty väli muutaman kerran aikaisemminkin...

Ensi kertaan!

Big five ja pari muuta

Ensinnäkin hengissä ollaan, vaikka kirjoitustaukoa on. Yhtenä syynä lähes päivittäiset sähkökatkot, pitkät päivät harjoittelussa, pakolliset kouluesseet ja sitten ne pari muuta syytä joita en nyt keksi :)

Telttamajoitus

Mutta siis safari, jos joku ei vielä sitä otsikosta keksinyt. Kävimme siis viime viikon viikonloppuna safarilla, sillä tarvitsimme jotain oikeaa ohjelmaa viikonlopulle (ai miten niin sapatti ei ihan meitä innosta...)

Valo tuli kivasti puiden läpi

Todellisuus. Keniassa ei ole jätejärjestelmää tai edes roskiksia. Eli mikä on roskaa heitetään maahan. Ja tämä on otettu pari sataa metriä ennen puiston alkua.

Safarimme alkoi perjantaina aamulennolla eldoretista Nairobiin, silöä paikalla piti olla 8lta aamulla. Lento oli mukava, tietenkin myöhässä (mutta vain 15 min!!!) mutta kahvi, aah, niin hyvää myös styroksi mukista. Lentokentällä meitä odotti matkanjärjestäjä kyltteineen ja pääsimme auton kyytiin. Kiersimme Nairobin keskustan hiekkateitä pitkin (!) ja näimme muut matkustajat ja siirryimme hiacen kyytiin. Tällä sitten lähdimme kohti rift walleyta, eli suurta hautavajoamaa. Joka oli aikas syvä, korkeuseroa oli semmonen reilu 2000 metriä, eli hyvät näkymät. Turistiposeerausten jälkeen alkoi matka kohti Tansanian rajaa eli Maasai Maran kansallispuistoa. Matka oli kuuma, pitkä ja hiekkainen, mutta yhteensä kuuden tunnin ajelun jälkeen pääsimme leiriin. Jq mikä leiri! Varasimme siis telttamajoituksen, mutta kyse oli siis puolijoukkue teltan kokoisesta, oikeilla sängyilöä, vessalla ja suihkulla varustetusta teltasta. Kannatti. Siitä lähdimme ilta-ajelulle ja siis wow. Kun heti näet seeproja, gnuita, antilooppeja ja gaselleja. Hetken päästä näet jo norsuja ja kirahveja. Ja kohta myskihärkiä ja emuja. Ja kirkkaanvärisiä lintuja. Ja sitten mangusteja. Ja villisikoja. Ja sen olutpuun, missä siis rafiki asuu leijonakuninkaassa. Ja kaikkea. Siis wow. Ensimmäisen tunnin jälkeen oli jo, että tätä lisää.


Illalla sitten vielä illallinen ( ja ensimmäinen kenia olut, tusker, kannattaa testata jos voi). Oli aikas hyvät fiilikset mennä nukkumaan.

Seuraava päivä meni kokonaan ajellessa. Ajoimme maasai- joelle, josta siis pystyi bongaamaan leijonia, krokotiileja, hippoja ja muita vesilintuja. Pääsimme näkemään äksöniä kun lauma seeproja ylitti jokea ja rupesi kuulumaan hirnahduksia. Ja myös vedessä loiskimista. Osa seepralaumasta peruutti ja palasi takaisin, meni hetki niin viimeinenkin seepra tuli joesta takaisin, haava kyljessään. Eli varmaankin krokotiili yrittänyt ottaa hieman syötävää itselleen. Aikas jees.

Maasait teki tulta

Maasait vähän tanssi

Näimme myös gepardiperheen makoilevan puun alla, ja pentujen leikkivän. Aaw.

Norsu keskittyi syömiseen

Auringonnousu oli ihan nätti

Seeprat möllistelee

Illalla oli mahdollisuus osallistua maasai-heimon vierailuun ja tottakai tingittyämme hinnan sopivaksi, osallistuimme iltaan. Miehet tanssivat, näyttivät miten tulta tehdään, kävimme heidän kodeissaan ja kyselimme tyhmiä ja vähemmän tyhmiä. Muutama tuliainenkin tuli tingittyä sopivaan hintaan.

Tuijotuskilpailu (hävisin)

Gnu kokous

Mangusteilla oli nälkä

Seuraavalle päivälle oli vielä aamuajelu, eli näimme auringonnousun puistosta. Pääsimme vielä näkemään gepardiperheen pentujen leikkiä ja pientä saalistusharjoittelua sekä sarvikuonon ja paljon muuta. Sitten kotimatka

Maasai joki on ihan hyvä paikka nokosille

Jellonaa mä metsastän, eiku siis..

Ihan muutama vaan 

Täytyy sanoa, että jos joskus on pienikin vaihtoehto lähteä, niin lähtekää! Jos olette yhtä kovia leijonakuningas faneja, kuin minä, niin lähtekää! Se että näkee asiat niidwn omissa elinympäristössään, on vaan niin paljon parempaa!!!

Suosittelen!

Kätilötyötä keniassa

Kolmas viikko pyörähti käyntiin ja harjoitteluissa ollaan päästy toiminnan makuun. Tarkoituksena on täällä siis suorittaa viimeiset kätilötyön harjoittelut ja näin päästä sitten suoraan valmistumaan kun saapuu Suomeen. Tarkoituksena on etenkin suorittaa synnytyssalia, mutta myös lapsivuoteella ja raskaana olevien kanssa suorittaa harjoittelua.

En aio tässä blogissa mennä kovin syvälle harjoitteluihin sillä synnytyssali ei ole kovin lukijaystävällinen ympäristö eikä varsinkaan täällä Keniassa. Kuitenkin jotain sillä suurin osa ajasta on harjoittelua.

Täytettyjä eläimiä paikallisessa tutkimuskeskuksessa

Teen harjoitteluni Eldoretissa MOIn opetussairaalassa, jonka kaikki hoito on potilaille ilmaista. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvikkeita on erittäin vähän ja niiden laatu on...vaihtelevaa. Lisäksi koska kyse on opetussairaalasta, opiskelijoita on paljon. Siis oikeasti paljon (en valita enää koskaa Suomen opiskelijamääristä). Esimerkiksi yhdessä synnytyshuoneessa on kolme potilaspaikkaa, huoneessa on ainakin yksi palkattu hoitaja, kolme kätilöopiskelijaa, kaksi meitä baratonin opiskelijaa, kaksi lääkäriopiskelijaa ja yksi lääkäri. Lisäksi jos joku alkaa ponnistaa, tulee huoneeseen muita opiskelijoita toisista saleista. Eli parhaimmillaan olen nähnyt 15 ihmisen seuraavan yhtä synnytystä.

Välineiden ja käsien pesupaikkaa. Vieressä näkyy potilaspaikkaa.

Lisäksi on omat heikkoudet yksityisyydessä (no, kolme synnyttäjää samassa huoneessa), aseptiikassa, käsihygieniassa ja vähän kaikessa muussakin. Sairaala on kuitenkin hyvä oppimisympäristö, synnytyksiä on paljon, vertaisoppimista on runsaasti ja englannin kielen sanavarasto karttuu :D

Ainoa vika harjoittelussa on se, että se on vain ti-to 6.15-17.00. Perjantaisin on onneksi yliopiston sairaalalla neuvolapäivä, eli kaikki raskaana olevat ja lapset kutsutaan perjantaisin käynneille.

Aurinko, kokis ja popcorn. Muuta ei tarvita :)

Muuten elämä pyörii iltapalojen, auringonlaskujen ja ihmettelyn merkeissä. Suunnitteilla on matkaa safarille, lähikaupunkeihin ja viidakkoon, mutta niistä myöhemmin :D