20. syyskuuta 2015

Viikonloppu

Päivän lounas. Pavut tulee kohta ulos korvista :D

Ensimmäinen viikonloppu kampuksella. Paikka on siis hyvin uskonnollinen ja lauantain sapatti on äärimmäisen tärkeä paikallisille. Meidätkin muistettiin kutsua monta kertaa kirkkoon lauantaina. Olihan se hieman erilaista, neljä tuntia laulua, puheita, opetustuokioita ja paikallisen partioryhmien marsseja.

Kampuksen kirkko




Tänään vietimme vapaata auringossa. Kävimme porttien ulkopuolella katsastamassa kylää. Kaikki ovat hirmu ystävällisiä. Haluavat tervehtiä ja ihmetellä outoja valkoihoisia. Osottelua ja huutelua en ole kyllä huomannut ehkä kampuksen vieraat ovat tuttuja näkyjä tässä kylässä


 Täälläkin tullut monta kertaa jo ahaa elämys siitä, miten sitä onkaan tänne päätynyt. Viime viikon sunnuntaina olin mökillä, poimin puolukoita ja söin makkaraa järven rannalla. Tänään samaan aikaan istuin kioskin edessä muovituolilla, kädessä viileä kokis, popcorneja ja puhuin paikallisen opiskelijan kanssa kalastamisesta. Elämälle kannattaa todellakin antaa mahdollisuus.


Nyt kaikki hyvin auringon alla. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja!

18. syyskuuta 2015

Hiiitaaaassstiii

Nyt jo näin vuorokauden kokemuksen perusteella voin sanoa, että huhuh mitä meininkiä. Pari esimerkkiä. Me emme tiedä vielä paljonko joudumme maksamaan huoneistossamme, meille kerrottiin täysin ylihinta, jota emme suostu maksamaan. Koordinaattori lupasi hoitaa asian, pitämällä palaverin ja kertomalla asian meille. Soitimme tänään koordinaattorille ja kysyimme palaverista, hän on jossain matkalla ja asia selviää ehkä maanantaina.

Muutenkin tuntuu että emme saa mitään kontaktia paikallisiin. Onko tämä nyt sitä koti-ikävää tai kulttuuri shokkia, ehkä, mutta ei se hyvältä tunnu. Toiveessa kuitenkin on että asiat selvenee, alamme tutustua paikallisiin ja pääsemme harjoitteluun. Mutta ensin viikonloppu, aurinko, sapatti ja papuja :D
Huoneesta tai siis sängystä

Olin onnellinen, sain ruokaa joka maistui joltain ja ei ollut pelkkää papua (iltapalaan kuului siis leipä, riisiä tomaattikastikkeella, kaakaota ja kaalisalaattia)

Asuntomme, eli guest house 

Terveisiä Baratonista!

Täällä tosiaan ollaan, jo reilu vuorokausi takana. Matka oli pitkä, ehkä liian mutta ah Afrikka, on tää sen arvoista

Tosiaan matkaan lähdettiin keskiviikko iltapäivällä kohti Amsterdamia, jossa neljän tunnin vaihtoajan jälkeen pääsimme koneeseen kohti Nairobia. Kone oli mukava ja matka meni yllättävän hyvin, no nukuttujen tuntien määrä oli neljä ja aamiaisella söin vain hedelmää ja croisantin. Noh, välillä näin. 

Tulo Nairobiin oli mutkikasta. Luulimme että tekemämme eviisumit olisi riittäneet ja vola. No, virkailijat vaativat meiltä silti täyttämään laput johon laitoimme samoja tietoja kuin viisumiin, annoimme kaikkien sormien sormenjäljet, sekä meistä otettiin valokuvat ja vola, pääsimme ottamaan laukkumme hihnalta. Niin, vinkki, jos matkustatte Keniaan, älklää kietoko laukkunne ympärille sateenkaari nauhaa. Onneksi mitään ei tapahtunut, mutta tilanne kuumotti hieman liikaa.

Tämän jälkeen kävely toiselle terminaalille (matkaan saimme onnenonkijan, jolle eivät onneksi kelvanneet sentit ja saimme ilmaista matka seuraa) ja jäimme odottamaan paikallislentoa. Vitsailimme mikä minilennokeista olisi meidän. No, portilla lippumme vaihdettiin, ja pääsimme kapsadethin välilaskun kautta eldoretin. Lentokone oli epäilyttävä, mutta ilmaista vettä. Niin, ja jalkalistassa puhalsi harmaa höyry. Mut muuten ihan kiva. Eldoretissa pienten vaikeuksien kautta lähdimme kuljettajamme ja matka kohti yliopistoa alkoi.

Matka oli mielenkiintoinen. Hökkeleitä, lehmiä, hökkeleitä, ihmisiä myymässä tienvarsilla ruokaa, kaahailua, tööttejä. Hurjaa. Mutta ehjin nahoin päästiin perille. Vastassa meillä oli koordinaattorimme, joka rauhallisesti opasti ja sai meille huoneen järjestymään. Päivällistimme ravintolassa paikallisten opettajien kanssa ja kiertelimme kampusta. Kävimme portin ulkopuolella hankkimassa puhelinliittymiä (joissa kesti noin 3 tuntia saada ne toimimaan) Sen jälkeen haimme ranskalaisia ja menimme asunnolle nukkumaan.


Eldoretiin koneessa penkkikin oli hajonnut :DD




fiiliksissä ilmaisesta tyynystä (oli myös peitto ja kuulokkeet)

Lentokoneessa näyttö, josta valikoimana noin 40 leffaa, eri sarjoja, musiikkia ja pelejä :)

Amsterdamissa nautittiin illallista ja nähtiin meidän kone, oli pakko ottaa kuva :)


9. syyskuuta 2015

Lukuja lukuja


0 rokotetta saamatta

1530ml käsidesiä

231 paria käsineitä

25 naamansuojusta


tää pakkauslista alkaa olla aikamoinen....

1 mekko

0 hametta

5 toppia

1 shortsit

2 bikinit



...ja tältä kaikki tavarat näyttää, kun ne on lastattu keittiön pöydälle...

4 työvaatteet

1 kätilötyön kirja


...ja tältä ne näyttää pakattuna (sivussa vaatteet, jotka menee päälle)
toim. huom. laukut on purettu kuvan jälkeen ja alettu tosissaan pohtia tarviinko näin paljon tavaraa MUTTA riittääkö 3 kk:n reissuun vain 2 villasukat... 

1 koira joka haluaisi matkaan mukaan

1 viettämätön mökkiviikonloppu edessä

159h 25minuuttia koneen nousuun Helsinki-Vantaalta

2. syyskuuta 2015

Lähtö lähenee

Hellurei sinulle, sinulle, sinulle ja toivottavasti sinäkin siellä! Inttitermein tänään jäljellä olisi 14 päivää, ennen kuin lentokone nousee Helsinki-Vantaalta kohti taivaita (ja Amsterdamia) ja  (amsterdamista) seuraavana päivänä laskeutuu Nairobiin. Tuosta matkan olisi tarkoitus jatkua vielä yhdellä koneella hieman pohjoiseen, Eldorettiin, jonka lähistöllä aion viettää elämäni seuraavat kolme kuukautta.



Tarkoituksena on kätilöopiskelija lähteä tutkimaan ja harjoittelemaan, miten synnytyksiä hoidetaan Keniassa. Lisäksi hieman aion myös paneutua synnytyksen jälkeiseen hoitotyöhön. Näistä aion ainakin pieniä asioida tännekin tuoda. Toivottavasti kuitenkin matka tuo myös paljonpaljon muuta. Niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti. Suunnitelmissa ainakin safaria..



Matkavalmistelut alkavat olla jo aika hyvin tehtynä. Rokotuksia on otettu iiiisooo kasa, todistuksia ja dokumentteja printattu ja kirjoitettu toinen mokoma, lentoliput ostettu, passi uusittu jnejne. Toivoisin todella, että voisin sanoa, että kaikki tarvittava on tehty, mutta ei. Vielä pitäisi ainakin viisumit hankkia, hieman kouluasioita hoidella pois tieltä. Ja pakata. Mutta. Tästä alkaa blogin taival kohti Afrikkaa, ehkä minäkin pääsen vielä matkaan!


See you later!!!